Cacciatora ja Capricciosa - Part Deux

Laiskuus on ongelma. Kun päivän pizza-aterian tempaisee huiviin, ei ihan ensimmäisenä ajatuksena heti jälkeenpäin ole kokemuksen dokumentoiminen blogiin. Tämäkin teksti on todellisuudessa lähetetty ajassa viikko taaksepäin pizzojen alkuperäiseen nauttimisen hetkeen. Sinänsä blogi on toiminut oikein loistavana syynä tutkia omien makunystyröiden toimintaa hieman tarkemmin, joten alkuperäinen tarkoitus on täytetty. Tietty pikkutarkka osa minusta vaan huutaa joka ikisestä väärässä kohdassa nautitusta lätystä ja kirjoittamatta jätetystä kommentaarista, ja tuota osaa joudun sitten kuuntelemaan yön pimeinä tunteina kun uni vaan ei tule... No mutta, asiaan jälleen. Tällä kertaa siis jokaisen puhujan välittömästi italialaiseksi kääntävän ja suomalaiselle ääntämykselle kauheat cacci (hihi) atora ja capricciosa.

Cacciatora - Salami, paprika ja oliivi. Salami ja oliivi ei ole aivan niitä ensimmäisiä täytteitä mitä keksisin laittaa samaan pizzaan, mikä sinänsä on harmi, sillä ne toimivat aivan loistavasti yhteen. Paprika jäi tässä leikissä toiseksi (tai siis, kolmanneksi), mutta se ei haitannut lainkaan salamin ja oliivin leikitellessä kielelläni suolaisuudellaan ja tietyllä lihamaisuudellaan. Nyt jää enää nähtäväksi, että auttaako tämä blogi muistamaan vaihtoehtoja kun seuraavan kerran tämän projektin jälkeen pizzoja joskus tilaa.

Capricciosa - Kinkku ja herkkusieni. Meh.

Mexicana / Mozzarella

Lyhyestä virsi kaunis.
Mexicana maistui! Mozza ei! Ja tämä oli ainakin minulle hyvin yllättävä käänne juonessa!

Mozzarella-friikkinä rakastan kaikkea missä tätä juustoa esiintyy .. mutta tässä pizzassa... mieleeni tuli Mozzarella-pizzasta vain uunimakkarat. Siltä se maistui. Hyvin makkarainen kokonaisuus ja paljon juustoa. hintsusti savuinen maku. Eli jos tykkäät uunimakkarasta, niin Mozzarellapizza varmasti kolahtaa! Voin luvata.

Mexicana taasen yllätti. En osannut odottaa tykkääväni tulisuudesta. Mutta kokonaisuus toimi ja tykästyin jopa vaihtoehtona pizzasta. Myönnettäköön, että en pystynyt silti syömään kaikkia jalopenoja joita pizzan puolikkaassani oli.

Sivuhuomautuksena kerrottakoon. Että pizza-kokeilut ovat vieneet ruokatottumustani eteenpäin sen verran. Että olen huomannut tykkääväni joistain punaisenlihan tuotteistakin. Ja mm. hampurilaisen tilaus jauhelihapihvillä onnistuu jo ongelmitta. Yllätin myös itseni, kun tilasin yhden boonus pizzan jokin aika sitten, niin tilasin sen jopa pepperoonilla. Kehitys kehittyy! Ties millainen karnivoore tästä tytöstä kuoriutuu kun päästään kokeilun loppuun. ^^

Mexicana ja Mozzarella

Loman jälkeen ensimmäisen työpäivän päätteeksi on ilo palata valmiiksi tilatun ruoan ääreen, ja siksi en tästä "pizzamaanantaista" jaksa sen enempää mutista. Tänään vuorossa olivat Mexicana ja Mozzarella, jotka kumpikin olivat mielestäni varsin onnistuneita tapauksia, lähtien siitä että kummankaan pohja ei ollut palanut.

Mexicana - Mexicana-kastike, pepperonimakkara, ananas ja jalapeno. Ehdottomasti yksiä omia aikaisempia suosikkejani, ja tälläkin kertaa kohdalle sattui maukas yksilö. Ananas toimii loistavana pizzansisäisenä vastapainona tulisemmille komponenteille, jalapenon tuodessa oikein mukavan "puraisun". Tällä kertaa pizza tosiaan liki kirjaimellisesti puri takaisin (lieneekö rankaisua kirjoittamatta jääneistä pizza-arvioista) ja huuleen tuli ikävä vekki - juuri ikävimmällä mahdollisella tavalla pinnasta puraistuna.

Mozzarella - Mozzarella, salami, aurinkokuivattu tomaatti, ananas. Aikaisemmin mozzarellapizzan tilaaminen on tuntunut lähinnä hölmöltä ajatukselta, mutta näin tarkemmin täytelistaa tarkastellessa herääkin kysymys "miksi ihmeessä"? Kysymyksen painoarvoa täydentää toteamus nerokkaasta täyteyhdistelmästä, jota tosin varjostaa kaksi seikkaa: mozzarella maistuu lähinnä hieman viilenneessä pizzassa, ja aurinkokuivattua tomaattia käytetään ainakin meidän lähi Koti-Pizzassa melko säästeliäästi. Omasta puolikkaastani bongasin yhteensä kolme palasta.

Tällä kertaa siis kohtuu onnistuneet tuotokset, joista Mexicanan ottaisin minä tahansa päivänä. Mozzarellan mukavasta yllätyksestä huolimatta vaihtaisin mozzarellan johonkin muuhun täytteeseen, koska pizzat keskimäärin syödään melko kuumina, jolloin ylimääräinen rasva todennäköisesti vain polttaa.

Mauton ja Ällötys (=Margherita + Kebab)

Päivän menu: Margherita + itse tehty tzatziki (hyvin valkosipulinen)
sekä Kebab pizza sellaisenaan

Päivän ruokavieraana: Lauran äiti Pirjo

Päivän vierailevana tähtenä saapui äiti siis käymään. Hän halusi tehdä meille Tzatzikia joten sitä sitten myös testailtiin pizzojen päällä. Ja hyvvee oli! Varsinkin Margherita (joka tulisesti kaipaa jotain muutakin kuin leipä-pohjan) Joku, joka rakastaa Margheritaa, voisi kertoa meille, että MIKSI? Mikä siinä "pizzassa" on se juttu että sitä tilaa? Me ei keksitty. Yritettiin kovasti. Mutta lopulta päätettiin, että tämä pizza on parhaimmillaan esim. tzatzikin alla. Sana "tzatziki" on myös aika jännä. z:n ja t:n yhdistelmä on aika kiva. ^^ .... mutta ei siitä sen enempää!

Kebab ei kyllä miellytä. Sanokaa mitä sanotte. Siinä on jotain.. jotain mistä en tykkää. Hyvin lihaisa kokonaisuus jota pepperoni ja kebab yhdessä dominoi. Sipulit ja muut vihannekset ei maistunut ollenkaan. Mutta päällä oleva kastike on aina virkistävä! Se on kyllä hieno keksintö, että pizzan päälle saa kastikkeen. Arvostan kovasti. Se antaa makua ja virkeyttä kokonaisuuteen.
Mutta kastikeviirua lukuunottamatta... ei kyllä pizzana valinta, johon palaisin tämän kokeilun jälkeen.

Margherita ja Kebab

Onneksi päivän ruokailuohjelmaan kuului myös vierailu, jonka yksi sivutuotos oli varsin maukas tzatziki, nimittäin margherita on juuri niin ... tylsä kuin sen komponentit antaa ymmärtää. Ruokailutilanteessa ei sinänsä ollut mitään kovin erikoista tällä kertaa, melko perinteisellä televisioharhautuksella mentiin. Pizzoihin siis:

Margherita - Tomaattikastike ja juusto. Juuri niin mitäänsanomaton pizza kuin voi osistansa kuvitella. Tämä meni yksinkertaisuudessaan niin vahvasti ylitse, että asennoitumisen muuttaminen oli paikallaan: tämä ei ole pizzaa, tämä on hieman erikoisemmalla levitteellä varustettua leipää. Tietenkin kun lättyä enemmin maisteli, irtosi tuostakin yhdistelmästä jotain maun hiveniä, mutta ruoan yhteyteen tehty tzatziki oli oikeasti melko pistämätön lisä.

Kebab - Kebab-lihaa, kreikkalaista pepperonia, punasipulia, paprikaa ja valitsemani chilimajoneesikastike. Putiikin käyttämä kebab-liha vyöryi muiden makujen ylitse kuin höyryjyrä, mikä himmensi kokonaisuutta merkittävästi. Harmittaa aina kun jokin täyte joutuu "alentumaan" vain suutuntuman tuottajaksi, mitä paprika hyvin vahvasti tässä pizzassa oli. Eihän siitä juuri makulisää tullut, mutta antoi hieman kivaa rousketta. Pepperoni ja punasipuli tukivat kokonaisuutta, mutta olisin suonut niille hieman lisää tilaa makupaletissa. Toisaalta, pizzan nimi on "kebab".

Jauheliha + Fruttis

Päivän menu: Jauheliha + Frutti Di Mare

Vanha klassikko Jauhelihapizza ei pahemmin esittelyjä kaipaa.
Siinä on pohja, tomaattisoosia, hienoksi jauhettua jauhelihaa ja juustoa.. kappas.. esittelin sitten kuitenkin ;)
Tämä ei säväyttänyt eikä kummastuttanut mihinkään suuntaan. Pääasiallisena makuna oregano sitten kuitenkin. Se oli lämmintä ja täyttävää. ... ei tähän voi mitään muuta sanoa.

Frutti Di Mare taasen... oivoi. En ole pahemmin suolan ystävä. Kun teen ruokaa, on ruoka yleensä joko vähäsuolaista tai ei ollenkaan. Fruttiksessa tuntui ja maistui merisuola nenään ja makuhermoihin aivan liian suurella kolautuksella. Pizza sisältää simpukoita ja tonnikalaa ja mitä ilmeisemmin lähiravintolamme käyttää "suolaliemessä" uitettuja säilyke-eläimiä.
Simpukat on myös aika jänniä otuksia, rakenteeltaan lievästi kumisia ja niljakkaita. .. tämä oli kokemus. Ja kokemuksia tässä projektissa etsitäänkin. En voi sanoa nauttineeni kovasti kokemuksesta, mutta ymmärrän jos jotkut tykkäävät kovasti Frutti Di Maren koostumuksesta.

Appiukko oli pöydän äärellä syömässä myös kopiota Frutti Di Mare pizzasta, ja hän ainakin taisi kehasta pizzaa. Ymmärykseni mukaan Fruttis on ollut hänen lempi pizzojaan jo useiden vuosien ajan, joten tiesi mitä odottaa. Itselleni tämä ei kyllä ainakaan mennyt ihan ykkösellä läpi. Vaatii vähän lisää suostuttelua ennenkuin osaan arvostaa tämän pizzan nerokkuutta.
Pisteet kuitenkin siitä! että pizzana NIIN erilainen kuin muut pizza-mätöt.
Kun liha alkaa kyllästyttää, ota fruttis.

Frutti di Mare ja Jauheliha

Frutti di Mare - Tonnikala, katkarapu ja simpukka. Ymmärrän, että "meren hedelmät" pizza pitää sisällään mereneläviä, mutta sitä en ymmärrä että miksi tällainen pizza pitää ylipäätään olla olemassa jos ainoa maku on "tonnikala". Kaikki oli yhtä suolaista muhjua, joka tuntui suussa hieman erilaiselta riippuen täkystä mitä suupalaan oli sattunut. Noh, ei se täysi häviö ollut, kun satun kuitenkin pitämään tonnikalasta. Tätä tuskin tulen koskaan harkitsemaan enää toisten.

Jauheliha - Jauhelihakastiketta. Meh. Jos jauhelihakastike on ainoa täyte, olisi siihen paree laittaa vähän potkua. Lasten pizza.